tiistai 13. helmikuuta 2018

Sairastelua ja eloa pönttö päässä

Huh, olipa viikonloppu. Roopen tassuvaiva parani ensin ihan hyvää tahtia, kunnes keskiviikon tienoilla löperö linja kaulurin käytön suhteen kostautui, kun toisen varpaan puoli haavasta oli auennut uudelleen. Ei siinä muu auttanut, kun asetella kauluri takaisin kissan päähän.

Miltä teistä ihmisistä tuntuisi, jos leikattaisi ämpäristä pohja pois ja eläisitte monta päivää muovinen renkula päässä?



Ensimmäinen yö kaulurin kanssa oli hermoja raastava. Ihminen heräsi useita kertoja, kun Roope kopsahteli tötterö päässään seinään ja huonekaluihin. Jossain vaiheessa yötä kolina loppui ja ihminen sai viimein nukuttua kunnolla. Aamulla selvisikin, että kissa oli onnistuneesti riuhtonut kaulurin pois itseltään ja muovihärpäke piti asetella uudelleen takaisin.

Säälitti kyllä Roope tuon kaulurinsa kanssa, erityisesti tuo kissan kiinni jääminen ovenkarmeihin ja muuhun, kun parka käveli liian läheltä. Roope ei voinut myöskään hypätä lempipaikalleen mikron eteen tähystämään, painia ollenkaan Ilmon kanssa, eikä tietystikään pestä itseään. Lähinnä kissa tyytyikin makoilemaan tai roikottamaan päätään onnettoman näköisenä. Ruoka-aikana henkilökunnan jalkoja puski karvaisen pään sijaan muoviympyrä.

Alla olevalla videolla Ilmo yrittää auttaa ahdingossa olevaa veljeään puremalla muovihärpäkkettä pois Roopen kaulan ympäriltä


Viikonloppuna kävi vielä siten, että henkilökunta sairastui johonkin norovirustyyppiseen kauhukokemukseen, jossa yhdistyi päivän mittainen aggressiivinen oksennustauti, ripuli ja kuume. Yhden kauluripotilaan lisäksi sänkyä kuluttivat vuorotellen kaksi huonovointista ihmistä. Ilmo selvisi meistä ainoana terveenä koko viikonlopun yli ja piristikin tokkuraista henkilökuntaa kehräämällä kainalossa ja muistuttelemalla ruoka-ajoista.

"Miksi kaikki vain makoilee ameeboina sängyssä eikä leiki Ilmon kanssa?"
Kyllä on helpotus olla taas terve ja syömiskykyinen! Roopekin pääsi tänään kauluristaan eroon, kun henkilökunnalla oli viimein tarpeeksi voimia tarkistaa, että tassuhaava on riittävän parantuneen näköinen. Jospa nämä sairastelut olisi nyt sairasteltu.

7 kommenttia:

  1. Ilmolla on ollutkin kova urakka, kun parhaimmillaan kolmea pitänyt hoitaa samaan aikaan 🙄. Kunpa terveyttä nyt piisaisi 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan :) Joo, Ilmo joutui ihan tosissaan piristystehtäviin, mutta se toisaalta olikin kissalle soveltuvin homma. Ilmo olisi varmaan viihtynyt kauluri päässä vielä huonommin kuin Roope.

      Poista
  2. Huh, onpas teitä koeteltu, mutta onneksi nyt on valoa tunnelin/tötterön päässä! Toivottavasti haava paranee lopullisesti eikä Roopen tarvitsisi enää törmäillä antenni päässä. Kamalaa katsottavaahan se on! Mua säälitti silloin aikoinaan Nupunkin tötsä, vaikka neitonen itse oli niin reipas sen kanssa kuin vain voi olla: se kiipeili puussa (niin että turvallisuussyistä piti ottaa ylin taso irti), riehui Jujun kanssa eikä edes yrittänyt irrottaa härveliä. Toivon silti, ettei sitä mokomaa tarvita ikinä enää meilläkään! Terveitä ja muutenkin kivoja päiviä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Nuppu on kyllä ollut tooosi reipas, jos on jaksanut kiipeillä ja painiakin! On se kuitenkin sen verran kissojen luontaista tekemistä rajoittava, että toivon myöskin jatkossa kaikille mahdollisimman vähäistä tai olematonta kaulurinkäyttöaikaa :)

      Poista
  3. Urhea ihana Ilmo kun noin huolehtii kaverista. ♥ Tosi kurjaa, että siellä on oltu potilaina ihan kunnolla! Suomessa liikkuu nyt jokin kuumeflunssatauti, kovasti toivon että onnistun välttämään. Työpaikalla se oli jo kahdella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, joo, Helsingin Sanomissakin taisi olla juttua ärhäkästä kuumeflunssasta. Toivottavasti onnistut välttämään sen!

      Poista
  4. Voi miten voikin kissalla olla surkea ilme, kun joutuu kauluria käyttämään!
    Toivottavasti nyt ootte kaikki kunnossa, eikä tassuhaava enää tee paluuta. Eikä mahapöpö.

    VastaaPoista