perjantai 20. lokakuuta 2017

Ajatuksia kissanäyttelyistä

Tiesittekö, että me kissat tai henkilökunta ei olla koskaan käyty kissanäyttelyssä?

Monta kertaa ollaan kyllä pohdittu asiaa. Suomessa asia tyssäsi kolmeen ongelmaan.

Ongelma numero 1 oli se, että henkilökunta luki näyttelyohjeita ja totesi, että näyttelyhäkkiin pitäisi hommata jostain verhot tai pahimmillaan ommella itse. Ääk. Ommella itse? Ensin pitäisi etsiä jostain ompeluohje, osata tulkita sitä oikein, mennä kangaskauppaan, ostaa kangaspala ja lankaa, lainata jostain ompelukone, mahdollisesti vielä osata ommella jotain kuminauhahärpäkkeitä tai hienoja poimutuksia tai muuta?

Ongelma numero 2 oli auton puute. Kissojen ja tarvikkeiden roudaaminen näyttelypaikalle olisi tullut melko kalliiksi taksilla.

Ongelma numero 3 oli pohdinta siitä, että mitä hyötyä näyttelyttämisestä oikeastaan olisi verrattuna vaivaan. Mitäpä se hyvejää viedä tuommoisia leikattuja kollinroikaleita näyteltäväksi, kun kasvattajakin on lopettanut kasvattamisen?

Asia on kumminkin mietityttänyt tasaisesti. Olisihan sitä mukava tutustua muihin kissaihmisiin ja ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa ottaa sijoituskissa tai vielä kaukaisemmassa tulevaisuudessa jopa ryhtyä kasvattajaksi.

Niinpä henkilökunta päätti viimein ryhdistäytyä ja on menossa ylihuomenna elämänsä ensimmäiseen kissanäyttelyyn! Ilman kissoja tosin, koska Ilmo ja Roope eivät suostu menemään yhteenkään näyttelyyn nolaamaan itseään ennen kuin henkilökunta on kunnolla koulutettu siihen, kuinka näyttelyissä oikeastaan tulisi toimia.

"Heti kun henkilökunta on koulutettu, niin tässä on valmis kissa näyteltäväksi"


Jos jollakin on linkittää hyviä artikkeleja aloittelijalle kissanäyttelyissä, henkilökunta tutustuisi hirmu mielellään.

Ainakin seuraavat käytännön asiat mietityttävät:
  • Onko kellään hyviä ohjeita siitä, miten somput valmistellaan näyttelyyn? Pitääkö esim. joitain korvien karvoja trimmata, vai riittääkö pelkkä pesu ja harjaus?
  • Täytyykö kissat esitellä itse, vai onko näyttelyissä aina joku henkilö, joka voi esitellä kissan, jos henkilökunnan kädet tärisee ja jalat tutisee?
  • Poikien villapöksyt leikattiin lyhyemmäksi noin vuosi sitten ripuliepisodin tieltä. Huomaakohan sitä vielä? Tuleekohan siitä sanomista? :D Entä haittaako hammaskivi? Kannattaako näyttely ajoittaa siten, että hampaat on juuri putsattu eläinlääkärillä?
Ilmo: "Saako näyttelyssä lisäpisteitä, jos esittelee itsenäisesti myös mahakarvansa tuomaripöydällä?"




perjantai 29. syyskuuta 2017

Lomaltapaluumaha

Tiedättekös sen tunteen, kun lomalla tulee syötyä kaikkea höttöä ja sitten ensimmäisenä arkiaamuna mahassa kiertää ja velloo?


Länsi-Australiassa oli viime maanantaina Queen's day, joka on täällä yleinen vapaapäivä. Sen kunniaksi henkilökunta päätti viedä kissat pidennetyn viikonlopun ajaksi lomailemaan kissahotelliin ja käydä muutaman päivän ajelulla etelässä. Maanantai-iltana kissat haettiin takaisin kotiin ja ilta sujui vielä ihan rattoisissa tunnelmissa.

Tiistaiaamuna tunnelma olikin sitten ihan toinen. Arkikurjuus ja lomamaha ei koittanut pelkästään henkilökunnalle, vaan Roope oli yöllä oksentanut kaksi kertaa lattialle ja ei aamulla suostunut syömään murustakaan. Henkilökunta tietysti huolestui, kun Roope vieläpä kävi kerran hiekkalaatikolla yrittämässä ilman, että mitään tuli ulos. Kissojen lääkekaapista löytyi parafiiniöljyä ja koska henkilökunta pelkäsi, että kissa on syönyt jonkun vierasesineen, sai Roope-parka sitten väkipakolla annoksen öljyä aamupalaksi normaalin liha-aterian sijaan.

Kissa ei kuitenkaan vaikuttanut apaattisuuden lisäksi muutoin kipeältä, joten henkilökunta meni pariksi tunniksi töihin ja tuli sitten takaisin kotiin tarkistamaan Roopen tilanteen. Kissa olikin selvästi paremmalla tolalla ja suostui syömään. Henkilökunta jo melkein huokaisi helpotuksesta, mutta kuinka ollakaan, Ilmo aloitti vuorostaan oksentamisen. Molemmilla kissoilla meni myöskin maha löysälle.



Pahimmat oireet menivät onneksi päivässä ohi. Henkilökunta epäilee vatsavaivojen johtuvan äkillisestä ruokavalionmuutoksesta. Aiemmin meiltä on nimittäin viety hoitopaikkaan sekä omat raksut ja märkäruuat. Pari kuukautta sitten kuitenkin käytännössä lopetimme kuivaruuan oston, koska muutamat kokeilut viljattomien raksujenkaan kanssa eivät ole olleet erityisen onnistuneita, joten kissojen tämän hetkinen ruokavalio koostuu pelkästään raakaruuasta ja Ziwipeakin/Applawsin märkäruuasta. Nyt kissoja vietäessä hoitoon henkilökunnalla oli mukanaan pelkkää märkäruokaa, eikä kissoja jättäessa tajunnut kommunikoida, että kuivaruokaa ei sitten muuten kannata kissoille syöttää. No, kissathan olivat ilolla popsineet annettuja viljaraksuja ja siitä sitten mahdollisesti nuo mahaongelmatkin johtuivat. Täytyy olla ensi kerralla selväsanaisempi noiden ruokinta-asioiden suhteen.

torstai 21. syyskuuta 2017

Karvanvaihtoviikot



Täällä puolen maapalloa on keväistä. Parvekkeella on taas miellyttävää kuunnella paikallisen korpin määkimistä ja aurinko paistaa mukavasti turkkiin. Enää ei tarvitse kyyhöttää tietokoneen keskusyksikön päällä, kun lämmin on jo muutenkin. Oikeastaan alkoi jo olla sen verran tukala olo, että jonnekin ne talven aikana kasvatetut ylimääräiset villat piti pudottaa:

"Oho?"



"Ainakin puolet mun villahousuista!"

Jos vaikka ensi talveksi kutoisi irronneesta karvasta yhdet ylimääräiset pöksyt?





tiistai 19. syyskuuta 2017

3-vuotissynttärit

Arvatkaas mitä? Me ollaan jo isoja ja ihan aikuisia kissoja. Täytimme viime lauantaina kokonaiset kolme vuotta!

Ihmisten iässä oltaisi jo 28-vuotiaita, mikäli tämän jutun viittaamiin nimettömiin "asiantuntijoihin" on yhtään uskominen. Ihan paras ikä! Ollaan vielä melkoisen touhukkaita ja uteliaita, eikä mistään aikuistumisen väsymyksestä ole tietoakaan.

Synttäriherkkuja luvassa. "Laske jo se kuppi!", maukuu Roope oikealla puolella. 


Ikääntyminen on myös tuonut kivasti lisää itsevarmuutta. Nykyisin imuri ei enää juurikaan hetkauta, vaan pysyttelemme samassa huoneessa, kun tuo huriseva vihollinen nostetaan esiin. Ihmisten sylissäkin viihdytään entistä useammin. Eikös sekin ole merkki itsevarmuudesta, kun kissana osataan kertoa, että nyt kaivataan vähän silityksiä?

Synttäriherkuttelua


Muutaman uuden asian olemme oppineet ihan viime kuukausien aikana. Ilmon uusin bravuuri on hypätä välillä ihmisen olkapäälle ja tähyillä siinä niin kuin merirosvon papukaija konsanaan. Henkilökunta ei voi muuta kuin syyttää itseään, kun sen alunperin kissalle vuosi sitten opetti ja vieläpä pohdiskeli, että oppiikohan Ilmo nyt kerjäämään tempulla huomiota. Hahaa. Vastaus on: kyllä oppii!

Saimme synttärilahjaksi hiirulaisen



Roope taas on harjoitellut kovasti äänen käyttöä tässä viimeisen puolen vuoden aikana ja oppinut maukumaan paljon monipuolisemmin kuin aiemmin. Nykyisin Roopelta tulee paljon pieniä "kurr" -tyyppisiä äännähdyksiä, kun kissa on innoissaan, sekä myöskin äänekkään vaativaa "MIAU MIAU MIAU":ta aamulla, mikäli ruoka ei ole tarpeeksi nopeasti kupissa.   

Kyllä asia on niin, että kissan oppiminen ei lakkaa missään vaiheessa elämää, vaan jatkuvasti kehitetään uusia taitoja ja tehokkaampia tapoja olla vuorovaikutuksessa henkilökunnan kanssa.




torstai 24. elokuuta 2017

Kanapalan metsästäminen - Viisi askelta tavoitteen saavuttamiseksi

Roope kertoo:

Ihmisten kanssa asuessa ei mieltymykset ja mielipiteet osu aina yksiin. Henkilökunta on esimerkiksi jo vuosia koittanut jankuttaa, ettei keittiön pöytätasoilla saisi olla. Niinpä me huomaavaisina kissoina ollaan opittu pysyttelemään poissa pöydältä henkilökunnan ollessa läsnä.

Se, että me kokonaan luovuttaisi noiden tasojen päällä oleskelusta, on ihmisten rajoittuneita aivoituksia. Olisi tosi epäkissamaista käytöstä olla tarkistamatta tasoa, jolle nostetaan päivittäin talon parhaat herkut. Siispä kaupunkilaiskissankin on tärkeä pysytellä valppaana ja hioa jatkuvasti taitojaan paremmaksi, jotta selviytyy henkilökunnan vaatimusten ja omien mielihalujen aiheuttamassa ristitulessa. Sinnikkyys palkitaan. Viimeisen parin kuukauden kokeilut ovat esimerkiksi osoittaneet, että vaikkei pöytätasoilla saa viettää aikaansa, niin mikron edessä jostain syystä saa. Ota noista sitten selvää.

Tällä viikolla sain viimein palkinnon, kun hyppäsin taas kerran pöytätasolle ja sain napattua mehevän kananrintafileen suoraan paistinpannulta. Kana suussa säntäsin nopeasti karkuun ja koitin syödä sitä mahdollisimman nopeasti tuolin alla, mutta valitettavasti henkilökunta huomasi aikeeni ja nuo ahneet rohmut nappasivat kanan suoraan suustani. Pieni kissa ei voi ymmärtää! Mokomat muka tarvitsevat kaikki rasvassa paistetut, mehevät kanat itselleen, ja kissalle riittäisi pelkkä pieni nöppönen sulatettua lihaa?

Jotta motivaatio taitoa ja pitkää pinnaa vaativien asioiden saavuttamiseksi pysyisi yllä, voi seuraavista keinoista olla hyötyä:

1. Määritä tavoitteesi






Määrittele itsellesi mieluisa tavoite, jonka haluaisit saavuttaa seuraavien vuosien aikana, esimerkiksi "Mahdollisimman ison lihakimpaleen nappaaminen ja syöminen henkilökunnan huomaamatta".

2. Tee päivittäin pieniä asioita tavoitteidesi toteutumisen eteen





 Tee esimerkiksi jotakin seuraavista:

  • Vahdi henkilökunnan liikkeitä tarkasti, kun he laittavat ruokaa. 
  • Hypi kielletyille pöytätasoille päivittäin, jotta ketteryytesi säilyy ja näet paremmin, onko pöydälle jäänyt saalistettavia asioita
  • Odota kärsivällisesti. Vielä joku päivä tapahtuu virhe, ja silloin kissa saa viimein palkinnon. 

3. Älä lannistu vastoinkäymisistä


Esitä suloista ja viatonta ja kokeile seuraavana päivänä uudestaan. Ja sitä seuraavana. Älä koskaan lakkaa yrittämästä. Edes silloin, kun kana viedään suoraan suusta. Huomenna on uusi päivä.

4. Muista pyytää apua ja auttaa kaveriasi

Joskus neljä silmäparia näkee paremmin kuin kaksi. Ilmon avustaessa on varmaa, että huomataan heti, kun saalis jää viimein pöydälle metsästettäväksi.


5. Lepää välillä ja muista ottaa rennosti

Taitoa vaativien koettelemusten jälkeen on hyvä ottaa pitkät nokoset.



perjantai 18. elokuuta 2017

Paranneltu elokuvajuliste

Henkilökunnan selaillessa tänään internettiä tuli vastaan erään tuoreehkon kauhuelokuvan arvostelu ja sen yhteydessä ollut mainosjuliste. Jännästi tuo kuvassa oleva pörröinen eläin ei kuitenkaan aiheuttanut hikoilua, sykkeen nousua tai kylmiä väreitä:

Kas, onko siinä sinihopea somalikissa juoksemassa yöllä pellolla? (Kuva täältä)
Oli eläin sitten kissa, koira tai susi, täytyi meidän väsätä oma versiomme noin hienosta julisteesta:


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Porkkanat

Kun Roope ja Ilmo saapuivat uuteen kotiinsa pentuina, oli yksi ensimmäisistä kissoille annetuista leluista pienet kissanminttuiset porkkanat. Samaiset lelut ovat nyt Suomessa käytössä muilla kissoilla. Henkilökunta hankki pienessä porkkananostalgiassa kissoille uudet porkkanat, kun sellaiset sattuivat tulemaan verkkokaupassa vastaan.
Täkäläinen porkkana on vähän suurempi ja höyheniäkin kasvattanut naattiinsa! Liekö geenimuuntelulla ollut osuutta asiaan?


Koska sekä Roope että Ilmo yleensä pitävät kissanmittuisista leluista, on parempi hankkia molemmille oma.

"Mites nämä nyt jaetaan?"





Roope innostui hetkeksi lelusta, muttei jaksanut leikkiä kovin pitkään. Mieluisampi homma oli nuolla porkkana puhtaaksi.

"Valmiina nappaamaan kii!"




"Hyvälle maistuu, nam!"




"Pysy nyt siinä, niin saan loputkin pestyä"



"Valmis! Lopuksi pesen tassut."



"Vieläköhän siinä ois jotain nuoltavaa?"


Ilmo taas menee ihan höpsöksi kissanmintun vaikutuksesta ja jaksaa leikkiä joskus useamman tunnin putkeen. Porkana oli liian suuri kooltaan, joten sen kanssa innostus lopahti aikaisemmin, mutta pitkään siitä riitti kuitenkin iloa ja useampaan otteeseen. Kaikista parhaiten toimii pienemmät lelut.

"Koitanpa haukata siitä ensin palasen..."





"Mjauu, olipa voimakas!"




"Turkki ojennukseen"

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uudet lämmittelypaikat

Talvi jatkuu meillä edelleen. Sää on ollut ihan kohtalaisen miellyttävä - välillä on aurinkoisempaa ja välillä sateisempaa - mutta sisällä on jatkuvasti kylmä, koska yöt ovat viileitä. 

Asunnot Australiassa eroavat Suomen taloista siten, että täällä ei ole tarjolla palelevalle kissalle patteria, jonka päällä lämmitellä. Meillä ainoa kotia lämmittävä laite on ilmalämpöpumppu, ja sitäkään ei oikein viitsi käyttää, kun sähkö on kallista ja lämpö menisi kuitenkin saman tien harakoille, kun ei ole tuplaikkunoita tai kunnollisia eristeitä. 

Yöllä Roope ja Ilmo käpertyvätkin usein vierekkäin kissapuuhun nukkumaan ja onneksi pienen etsiskelyn jälkeen asunnosta on löytynyt muutama muukin mieluisa paikka lämmitellä.



Erityisesti Roopen uudeksi suosikkitekemiseksi on muodostunut makoilu tietokoneen keskusyksikön päällä. Kone lämpenee erinomaisen mukavasti ihmisen näpytellessä siinä vieressä. Kun nälkä koittaa, voi myös vahingossa täpätä tassullaan koneen virran sammuksiin, jotta henkilökunta heräisi virtuaalimaailman aiheuttamasta horroksestaan ja muistaisi tarjota ruuan ajoissa.

"Mikäs noista johdoista pitikään vetäistä irti..."
Vaikka uusi oleskelupaikka ei olekaan erityisen leveä, on myös ainakin kerran molemmat kissat nähty yhtä aikaa käpertyneenä koneen päällä. Kuvatodistetta aiheesta ei ole kuitenkaan vielä saatu otettua. 


Ilmokin vierailee satunnaisesti tietokoneen päällä lämmittelemässä, mutta kissalla on myös oma erikoispaikkansa pyykkitornin päällä. 

"Moi"
Jos henkilökunta on unohtanut pyykkitornin edessä olevat liukuovet kiinni, kuuluu oven edestä usein Ilmon vieno "Kurrrnauuu!" ja rämpsrämpsrämpsrämps, kun Ilmo koittaa hienovaraisesti kommunikoida henkilökunnalleen, että reitti pyykkitornin päälle pitää ehdottomasti pitää kissalle avoimena.

Erityisesti pyykkipäivinä kuivausrumpu kuumenee oikein mukavasti ja päälle muodostuu mainio lepäilypaikka kissalle.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Testattavana uutuuslaji kissabic

Hupsuttamon Sandra vinkkasi huhtikuussa upouudesta harrastuksesta, kissabicistä. Ilmo sporttisena kissana innostui lajista välittömästi nähtyään blogissa kuvan topakasta treenisnautserista. Jos koira tuohon pystyy, niin eiköhän kissakin! Toisin kuin henkilökunnan aiemmassa temppuhaasteessa, kissabicissä Ilmo ei suorita temppuja, vaan toimii painona ja personal trainerina. Nyt on henkilökunnan vuoro tehdä sirkustemput.
"Nyt liikkeelle siitä", käskee uusi henkilökohtainen valmentajani Ilmo


Kissabictreenissä tulee huomaamatta yhdistettyä kaksi loistavaa ajanvietettä: urheilu ja kissan aktivointi. Sykettä nostattavien lihaskuntoliikkeiden lisäksi treeniin voisi yhdistää venyttelyn. Sillä saralla henkilökunnalla olisi paljon opittavaa kissojen säännöllisestä, jokapäiväisestä rutiinista venytellä.
"Ja seuraavaksi kierähdä selälleen ja nosta oikea tassu ylös"


Jotta lukijakunta saa todisteen, että täällä on ihan oikeasti urheiltu, oli aiheesta tietysti pakko kuvata meidän ensimmäinen (ja viimeinen? ;D) treenivideo.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Talviaurinkoisella parvekkeella

Neljä päivää sitten Australiassa alkoi virallisesti talvi. Muutama viikko olikin jo pilvisempää ja sateisempaa, vaikka syksy onkin ollut täällä ennätysmäisen kuiva. Talven ikävin puoli on se, että täällä lämpötilan laskiessa ulkona myös sisätilat viilenevät samaan tahtiin. Muutamana aamuna sohvalta onkin löytynyt toisiaan tiiviisti lämmittävät kissaveljekset ja syliinkin on tultu useammin kuin ennen.

Kissamytty sohvalla




Onneksi aurinko on ilahduttanut meitä taas muutaman päivän ajan ja tänään käytiin pitkästä aikaa parvekkeella kissojen kanssa. Tosin kissat eivät kovin pitkään viihtyneet raikastuneessa ulkoilmassa.
"Jos oikein pitkän loikan tekisin, niin päätyisinköhän tuonne harmaalle katolle?"

"Kylmä ja liikaa ääniä.. tahtoo takaisin sisälle."





"Pysyttelen tiiviisti tässä tuolilla, niin mitään pahaa ei tapahdu"



"No niin, ulkoiltu on! Pääseekö nyt sisälle? Ruoka-aika?"


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Aamun kissa-agility

Henkilökunta on palailemassa normaaliin vireystasoonsa, koska sohva-aika on ollut selvästi vähenemään päin ja kissa-aika taasen lisääntynyt. Roope ja Ilmo ovat molemmat aina tykänneet opetella vauhtia ja hyppimistä vaativia temppuja, niin päätettiin aamulla pitkästä aikaa harjoitella agilityä.

Kissa-agilityssa on yksi ainut haaste ja hidaste - esteiden puuttuminen. Jos meillä olisi muutama erilainen este, tunneli ja rengas, niin treenaaminen olisi vähän helpompaa, eikä täällä paikallisesta verkkokaupastakaan löytynyt agilityesteitä. Toisaalta kierrätyshengessä esteitä voi keksiä mistä tahansa: vanhasta pahvilaatikosta syntyi tämän aamun rengas ja esteiksi päätyi tällä kertaa matkalaukku ja kissojen raapimisalusta.

Henkilökunnan askartelema pahvivanne :D Tyylikäs ku mikä!




"Mmm, pahvin ihana kellarinen tuoksu"

Perinteisten agilitytemppujen lisäksi rataan yhdistettiin muutama oma temppu. Kokonaisuudessaan agiliyratamme oli seuraava:
  • Renkaan läpi hyppääminen
  • Este 1
  • Este 2
  • Oven sulkeminen
  • Tuolille hyppääminen 
  • Koppaan meno
Alla olevalla videolla Ilmon tyylinäyte temppuradasta:



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Syksy tuli ja arki alkoi

Viisi kuukautta jo vierähtänyt täällä toisella mantereella. Kesä meni siinä mielessä oikein mukavasti, että Roope ja Ilmo saivat kerrankin pidettyä 50% henkilökunnasta kokopäiväisesti hoitajanaan. Aamut sujuivat hiirileikin merkeissä, ruoka tuli aina ajallaan kuppiin ja rapsutuksia sai tasaisesti pitkin päivää.

Kuva ajalta, jolloin asiat olivat paremmin. Miksi kaiken pitää aina muuttua?


Muutama viikko sitten tilanne muuttui. Kokopäiväinen kissanhoito vaihtui osa-aikaiseksi ja samalla palvelutaso romahti. Ennen niin energinen henkilökunnan toinen osapuoli alkoi myöskin kadota aamulla otsa rypyssä ulos eteisen oviaukosta, jolloin Roope ja Ilmo jäivät pitkäksi päiväksi ihan keskenään. Ja sama toistui seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Illaksi henkilökunta sentään palasi takaisin, mutta palvelualttius oli selkeästi jäänyt sinne, missä ikinä päivällä olivatkaan luuranneet. Illalla röhnöttivät vaan sohvalla ja valittelivat, kun oli niin raskas päivä ja niin väsyttävää uusi kieli ja kulttuuri ja ei nyt millään jaksaisi yhtä hiirilelua nostaa lattialta ja heittää kissalle. Ennenkuulumatonta! Roopekin, joka ei ole aikaisemmin vaivautunut noutamaan leluja, on jo monta kertaa joutunut hyppäämään sohvalle asti ja tiputtamaan lelun suoraan henkilökunnan päälle heitettäväksi, kun muuten ei olisi tapahtunut yhtään mitään. 

Katsokaa nyt tuota lattiaakin. Ei ole enää imuri laulanut samaan malliin, kun henkilökunta lopetti työnsä kissojen päivähoitajana


Muutamana yönä Roopea on kiukuttanut niin paljon ala-arvoinen kohtelu, että kissa on raapinut klo 02-03 aikoihin makuuhuoneen ovea ja maukunut kovaäänisesti, että nyt tarttis vähän enemmän viihdettä, että kissa saisi yönsä nukuttua eikä olisi niin levoton olo.

Jotain piti keksiä ja onneksi tuli joku aika sitten katsottua Youtubesta Colen ja Marmaladen ihania kissavideoita. Yhdestä videossa oli vinkki, että vesipulloon voisi askarrella saksilla reikiä ja laittaa sen jälkeen pulloon kuivanappuloita metsästettäväksi. Tällainen korvikehenkilökunta on sen jälkeen askarreltu jo monta kertaa ja jätetty päiväksi kissoille. Omankin videon kuvasimme aiheesta. Tosin Roope tyytyi videolla lyhyen alkuinnostuksen jälkeen lähinnä esittämään jäätiköllä makoilevaa hyljettä, mutta Ilmo näyttää, että kyllä pullosta niitä raksujakin tipahtelee aina välillä.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kissahymyjä

Hymyilevätkö kissat?
Mona Ilmo



Kissan hymy on yhtä arvoituksellinen kuin da Vincin kuuluisan maalauksen naisella. Monet väittävät, ettei tuo salaperäinen ilme ole hymy ollenkaan, vaan kissat ilmaisevat tyytyväisyytensä muulla tavoin - esimerkiksi kehräämällä ja hitailla silmien räpäytyksillä. Kuvitteleekohan henkilökunta, kun näkee kissojen kehrätessä myös suun vetäytyvän kevyeen ja arvoitukselliseen hymyyn?




Hymy näyttäytyy erityisesti silloin, jos syliin tullutta kissaa silittää kevyesti korvien takaa tai rapsuttaa leuan alta.



Myös nukkuessaan Ilmo ja Roope näyttävät tyytyväisiltä. Välillä kissa hetkeksi herää, venyttelee ja sen jälkeen nukahtaa uudelleen rauhallinen hymy kasvoillaan. On tarkistettu, että maailma on vielä paikoillaan ja hetken voi torkkua ennen seuraavaa ruokakupin kolahdusta. Elämässä kaikki hyvin.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Suomivieraita ja kissahotellissa

Meillä oli juuri käymässä vieraita Suomesta. Lisäihmisten saapuessa matkalaukkuineen Roope ja Ilmo pääsivät pitkästä aikaa yöllä nukkumaan samassa tilassa henkilökunnan kanssa. Vieraat nukkuivat makuuhuoneessa, johon kissoja ei olla päästetty, jotta allergisetkin pystyisivät nukkumaan täällä ilman oireita.

Uusi järjestely aiheutti jännitystä puolin ja toisin.

Ensimmäisenä yönä kissoja huoletti hirveästi, ettei henkilökunta herää aamulla ajoissa, joten oli ihan välttämätöntä herättää ne varmuuden vuoksi maukumalla jo puoli kuudelta aamulla. Toisena yönä henkilökunta sai nukuttua vähän pidempään - mitä nyt Ilmo sai kehräyskohtauksen kolmen maissa yöllä ja tassutteli ympäriinsä nukkuvan henkilökunnan vieressä ja päällä. Lopulta Ilmo nostettiin ystävällisesti alas, jolloin kissa jatkoi kehräämistään lattialla. Siihen nukahdimme ja nukuimme kaikki sentään vähän pidempään kuin ensimmäisenä yönä.

Jännittävä asia oli myös se, että vieraat tulivat usein henkilökuntaa varomattomammin ulos makuuhuoneestaan. Ilmo piti tarkkaavaisesti ovea silmällä ja pääsikin monta kertaa onnistuneesti livahtamaan kielletylle alueelle.

"Huomio Roope! Kohde liikkumassa tuntematonta aluetta kohti! Hetki vielä ja sitten merkistä siirtyminen oven eteen."


Juuri kun olimme sopeutuneet uuteen nukkumisjärjestelyyn, päättivät ihmiset lähteä kiertelemään lähiseutuja muutamaksi päiväksi. Matkan alkajaisiksi Roope ja Ilmo vietiin samaan kissahotelliin, johon ehdimme jo joulun aikoihin tutustua.




Kissahotellissa tapasimme paljon muita kissoja, tosin turvallisen välimatkan päästä. Tylsää oli se, että Roopen ja Ilmon tämänkertaisen oleskelutilan ulko-osuus oli sisäpihaa kohden, joten maisemat eivät olleet ihan yhtä lintuisaa pusikkoa kuin viimeksi.

"Ai että siis tänne meinaat jättää? Missä esitteessä näkynyt metsämaisema?"




Tilaa kissoilla oli kuitenkin tälläkin kertaa ihan kohtuullisesti. Yllä olevassa kuvassa on ulkotila ja alla näkyy samankokoinen sisätila, jonne kissat pääsivät yläkuvassa näkyvän korituolin takana olevasta pienestä luukusta.

Roope tähyilemässä sisähuoneesta


Kotiinpaluu oli kyllä silti luksusta sekä kissojen että omistajien mielestä. On se vaan niin, että oma raapimispuu mansikka ja koti ei tunnu kodilta ilman kissoja.