keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Testattavana uutuuslaji kissabic

Hupsuttamon Sandra vinkkasi huhtikuussa upouudesta harrastuksesta, kissabicistä. Ilmo sporttisena kissana innostui lajista välittömästi nähtyään blogissa kuvan topakasta treenisnautserista. Jos koira tuohon pystyy, niin eiköhän kissakin! Toisin kuin henkilökunnan aiemmassa temppuhaasteessa, kissabicissä Ilmo ei suorita temppuja, vaan toimii painona ja personal trainerina. Nyt on henkilökunnan vuoro tehdä sirkustemput.
"Nyt liikkeelle siitä", käskee uusi henkilökohtainen valmentajani Ilmo


Kissabictreenissä tulee huomaamatta yhdistettyä kaksi loistavaa ajanvietettä: urheilu ja kissan aktivointi. Sykettä nostattavien lihaskuntoliikkeiden lisäksi treeniin voisi yhdistää venyttelyn. Sillä saralla henkilökunnalla olisi paljon opittavaa kissojen säännöllisestä, jokapäiväisestä rutiinista venytellä.
"Ja seuraavaksi kierähdä selälleen ja nosta oikea tassu ylös"


Jotta lukijakunta saa todisteen, että täällä on ihan oikeasti urheiltu, oli aiheesta tietysti pakko kuvata meidän ensimmäinen (ja viimeinen? ;D) treenivideo.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Talviaurinkoisella parvekkeella

Neljä päivää sitten Australiassa alkoi virallisesti talvi. Muutama viikko olikin jo pilvisempää ja sateisempaa, vaikka syksy onkin ollut täällä ennätysmäisen kuiva. Talven ikävin puoli on se, että täällä lämpötilan laskiessa ulkona myös sisätilat viilenevät samaan tahtiin. Muutamana aamuna sohvalta onkin löytynyt toisiaan tiiviisti lämmittävät kissaveljekset ja syliinkin on tultu useammin kuin ennen.

Kissamytty sohvalla




Onneksi aurinko on ilahduttanut meitä taas muutaman päivän ajan ja tänään käytiin pitkästä aikaa parvekkeella kissojen kanssa. Tosin kissat eivät kovin pitkään viihtyneet raikastuneessa ulkoilmassa.
"Jos oikein pitkän loikan tekisin, niin päätyisinköhän tuonne harmaalle katolle?"

"Kylmä ja liikaa ääniä.. tahtoo takaisin sisälle."





"Pysyttelen tiiviisti tässä tuolilla, niin mitään pahaa ei tapahdu"



"No niin, ulkoiltu on! Pääseekö nyt sisälle? Ruoka-aika?"


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Aamun kissa-agility

Henkilökunta on palailemassa normaaliin vireystasoonsa, koska sohva-aika on ollut selvästi vähenemään päin ja kissa-aika taasen lisääntynyt. Roope ja Ilmo ovat molemmat aina tykänneet opetella vauhtia ja hyppimistä vaativia temppuja, niin päätettiin aamulla pitkästä aikaa harjoitella agilityä.

Kissa-agilityssa on yksi ainut haaste ja hidaste - esteiden puuttuminen. Jos meillä olisi muutama erilainen este, tunneli ja rengas, niin treenaaminen olisi vähän helpompaa, eikä täällä paikallisesta verkkokaupastakaan löytynyt agilityesteitä. Toisaalta kierrätyshengessä esteitä voi keksiä mistä tahansa: vanhasta pahvilaatikosta syntyi tämän aamun rengas ja esteiksi päätyi tällä kertaa matkalaukku ja kissojen raapimisalusta.

Henkilökunnan askartelema pahvivanne :D Tyylikäs ku mikä!




"Mmm, pahvin ihana kellarinen tuoksu"

Perinteisten agilitytemppujen lisäksi rataan yhdistettiin muutama oma temppu. Kokonaisuudessaan agiliyratamme oli seuraava:
  • Renkaan läpi hyppääminen
  • Este 1
  • Este 2
  • Oven sulkeminen
  • Tuolille hyppääminen 
  • Koppaan meno
Alla olevalla videolla Ilmon tyylinäyte temppuradasta:



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Syksy tuli ja arki alkoi

Viisi kuukautta jo vierähtänyt täällä toisella mantereella. Kesä meni siinä mielessä oikein mukavasti, että Roope ja Ilmo saivat kerrankin pidettyä 50% henkilökunnasta kokopäiväisesti hoitajanaan. Aamut sujuivat hiirileikin merkeissä, ruoka tuli aina ajallaan kuppiin ja rapsutuksia sai tasaisesti pitkin päivää.

Kuva ajalta, jolloin asiat olivat paremmin. Miksi kaiken pitää aina muuttua?


Muutama viikko sitten tilanne muuttui. Kokopäiväinen kissanhoito vaihtui osa-aikaiseksi ja samalla palvelutaso romahti. Ennen niin energinen henkilökunnan toinen osapuoli alkoi myöskin kadota aamulla otsa rypyssä ulos eteisen oviaukosta, jolloin Roope ja Ilmo jäivät pitkäksi päiväksi ihan keskenään. Ja sama toistui seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Illaksi henkilökunta sentään palasi takaisin, mutta palvelualttius oli selkeästi jäänyt sinne, missä ikinä päivällä olivatkaan luuranneet. Illalla röhnöttivät vaan sohvalla ja valittelivat, kun oli niin raskas päivä ja niin väsyttävää uusi kieli ja kulttuuri ja ei nyt millään jaksaisi yhtä hiirilelua nostaa lattialta ja heittää kissalle. Ennenkuulumatonta! Roopekin, joka ei ole aikaisemmin vaivautunut noutamaan leluja, on jo monta kertaa joutunut hyppäämään sohvalle asti ja tiputtamaan lelun suoraan henkilökunnan päälle heitettäväksi, kun muuten ei olisi tapahtunut yhtään mitään. 

Katsokaa nyt tuota lattiaakin. Ei ole enää imuri laulanut samaan malliin, kun henkilökunta lopetti työnsä kissojen päivähoitajana


Muutamana yönä Roopea on kiukuttanut niin paljon ala-arvoinen kohtelu, että kissa on raapinut klo 02-03 aikoihin makuuhuoneen ovea ja maukunut kovaäänisesti, että nyt tarttis vähän enemmän viihdettä, että kissa saisi yönsä nukuttua eikä olisi niin levoton olo.

Jotain piti keksiä ja onneksi tuli joku aika sitten katsottua Youtubesta Colen ja Marmaladen ihania kissavideoita. Yhdestä videossa oli vinkki, että vesipulloon voisi askarrella saksilla reikiä ja laittaa sen jälkeen pulloon kuivanappuloita metsästettäväksi. Tällainen korvikehenkilökunta on sen jälkeen askarreltu jo monta kertaa ja jätetty päiväksi kissoille. Omankin videon kuvasimme aiheesta. Tosin Roope tyytyi videolla lyhyen alkuinnostuksen jälkeen lähinnä esittämään jäätiköllä makoilevaa hyljettä, mutta Ilmo näyttää, että kyllä pullosta niitä raksujakin tipahtelee aina välillä.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kissahymyjä

Hymyilevätkö kissat?
Mona Ilmo



Kissan hymy on yhtä arvoituksellinen kuin da Vincin kuuluisan maalauksen naisella. Monet väittävät, ettei tuo salaperäinen ilme ole hymy ollenkaan, vaan kissat ilmaisevat tyytyväisyytensä muulla tavoin - esimerkiksi kehräämällä ja hitailla silmien räpäytyksillä. Kuvitteleekohan henkilökunta, kun näkee kissojen kehrätessä myös suun vetäytyvän kevyeen ja arvoitukselliseen hymyyn?




Hymy näyttäytyy erityisesti silloin, jos syliin tullutta kissaa silittää kevyesti korvien takaa tai rapsuttaa leuan alta.



Myös nukkuessaan Ilmo ja Roope näyttävät tyytyväisiltä. Välillä kissa hetkeksi herää, venyttelee ja sen jälkeen nukahtaa uudelleen rauhallinen hymy kasvoillaan. On tarkistettu, että maailma on vielä paikoillaan ja hetken voi torkkua ennen seuraavaa ruokakupin kolahdusta. Elämässä kaikki hyvin.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Suomivieraita ja kissahotellissa

Meillä oli juuri käymässä vieraita Suomesta. Lisäihmisten saapuessa matkalaukkuineen Roope ja Ilmo pääsivät pitkästä aikaa yöllä nukkumaan samassa tilassa henkilökunnan kanssa. Vieraat nukkuivat makuuhuoneessa, johon kissoja ei olla päästetty, jotta allergisetkin pystyisivät nukkumaan täällä ilman oireita.

Uusi järjestely aiheutti jännitystä puolin ja toisin.

Ensimmäisenä yönä kissoja huoletti hirveästi, ettei henkilökunta herää aamulla ajoissa, joten oli ihan välttämätöntä herättää ne varmuuden vuoksi maukumalla jo puoli kuudelta aamulla. Toisena yönä henkilökunta sai nukuttua vähän pidempään - mitä nyt Ilmo sai kehräyskohtauksen kolmen maissa yöllä ja tassutteli ympäriinsä nukkuvan henkilökunnan vieressä ja päällä. Lopulta Ilmo nostettiin ystävällisesti alas, jolloin kissa jatkoi kehräämistään lattialla. Siihen nukahdimme ja nukuimme kaikki sentään vähän pidempään kuin ensimmäisenä yönä.

Jännittävä asia oli myös se, että vieraat tulivat usein henkilökuntaa varomattomammin ulos makuuhuoneestaan. Ilmo piti tarkkaavaisesti ovea silmällä ja pääsikin monta kertaa onnistuneesti livahtamaan kielletylle alueelle.

"Huomio Roope! Kohde liikkumassa tuntematonta aluetta kohti! Hetki vielä ja sitten merkistä siirtyminen oven eteen."


Juuri kun olimme sopeutuneet uuteen nukkumisjärjestelyyn, päättivät ihmiset lähteä kiertelemään lähiseutuja muutamaksi päiväksi. Matkan alkajaisiksi Roope ja Ilmo vietiin samaan kissahotelliin, johon ehdimme jo joulun aikoihin tutustua.




Kissahotellissa tapasimme paljon muita kissoja, tosin turvallisen välimatkan päästä. Tylsää oli se, että Roopen ja Ilmon tämänkertaisen oleskelutilan ulko-osuus oli sisäpihaa kohden, joten maisemat eivät olleet ihan yhtä lintuisaa pusikkoa kuin viimeksi.

"Ai että siis tänne meinaat jättää? Missä esitteessä näkynyt metsämaisema?"




Tilaa kissoilla oli kuitenkin tälläkin kertaa ihan kohtuullisesti. Yllä olevassa kuvassa on ulkotila ja alla näkyy samankokoinen sisätila, jonne kissat pääsivät yläkuvassa näkyvän korituolin takana olevasta pienestä luukusta.

Roope tähyilemässä sisähuoneesta


Kotiinpaluu oli kyllä silti luksusta sekä kissojen että omistajien mielestä. On se vaan niin, että oma raapimispuu mansikka ja koti ei tunnu kodilta ilman kissoja.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ilmon metsästysaamu

Ilmo kertoo:

Tänään aamulla salainen unelmani kävi melkein toteen. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana!


Henkilökunta oli juuri herännyt ja valitteli, että jokin ihmeellinen vihellys piti hereillä jo pari tuntia ennen kellonsoittoa. Olin tavanomaiseen tapaan tarkkailemassa sivusilmällä ulkoelämää, kun yhtäkkiä bongasin vihellyksen lähteen. Näin elävän linnunpoikasen aivan edessäni, ihan parin metrin päässä! Tuoretta aamupalaa! Yritin hypätä suoraan sen luo, kun en innostuksissani muistanut, että välissä oli se läpinäkyvä, kova, tyhmä asia, joka estää ulospääsyn.

Siellä se lintu vipelsi aamulla


Sen jälkeen juoksentelin hirmuista kyytiä edestakaisin, yrittäen kiihkeästi löytää salareittiä ulos pienen linnun luo. Poikanen ei näyttänyt edes osaavan lentää kunnolla. Kunhan oli vaan siinä ja tapitti minuun päin. Niin täydellinen suupala! Olisin napannut sen yhdellä pitkällä hypyllä.

Mau'uin ihmisiä paikalle, että nyt on heti pakko päästä ulos nappaamaan tuo lintunen pois kuleksimasta. Henkilökunta oli taas jälleen kerran liian kyvytön ja aikaansaamaton, ja katseli siinä ihan typeränä, kun pieni lentokyvytön linnunpoikanen kipitti hitaaaasti kohti parvekkeen reunaa ja sen jälkeen hyppäsi alas, todennäköisesti alakerran naapurin parvekkeelle.

Mikä järisyttävä pettymys!

Säntäilin vauhkona ympäriinsä ja harmitti niin kovasti, kun meni mainio tilaisuus ohi tassujen. Silmissä näkyi se pieni, avuton paisti, jota kantaisin nyt varovaisesti suussani, jos asiat olisivat menneet hyvin.

Sitten kipitin makuuhuoneeseen ja näin kärpäsen. Iso, PULLEA KÄRPÄNEN! 


Piti maukaista, että Roope Roopeee, nyt paikalle metsästämään, niin saadaan se kiinni! Roope löntysteli siihen ja oli ihan tylsänä vieressä, että Ilmo, ei se ole mikään kärpänen. En uskonut veljeäni hetkeäkään, vaan säksätin ötökälle vimmatusti.





Henkilökuntakin tuli lopulta paikalle, kun olin jonkin aikaa vaaninut siinä. Maukaisin henkilökunnalle, että voisivat vähän tarjota apuaan, kun kärpänen on niin korkealla.


Henkilökunta sitten nappasi mut syliin, jolloin pääsin lähemmäksi kärpästä ja vihdoin täppäsin sen* kiinni voitokkaasti tassullani. Eivät tämän kissan metsästystaidot nyt ihan ruosteessa ole, kun jotain sain sentään napattua!

*Henkilökunnan jälkihuomautus. Se kärpänen oli tosin kiinnitystulppa.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tee se itse: kissanherkut

Viime postauksessa henkilökunta valitteli sitä, ettei täältä meren ja aavikon välistä ole oikein tahtonut löytyä kissoille soveltuvia herkkuja koulutustarpeisiin.

Penan ja Punkun ihminen laittoi sitten meille kivan vinkin Piivin postauksen itsetehdyistä herkuista, jossa ideana on itse kuivattaa pieneksi paloiteltua lihaa tai kalaa uunissa. Ajoitus oli loistava, koska meiltä juuri loppui tämänhetkiset kissanherkut. Kaupasta ei löytynyt kuivatukseen halpaa lohta tai muutakaan paneroimatonta pakastekalaa, mutta sen sijaan broilerin sydämiä ja kivipiiraa löytyi, joten päätettiin rohkeasti kokeilla kuivattaa niitä. Kotona juolahti mieleen pakkaseen unohtunut köntti kananrintaa, joka päätyi myös palasiksi pellille.

Näillä alkuun







Pilkoin ensin aineksia pieniksi paloiksi pellille ja sen jälkeen laitoin uuniin, jossa olivat 200 asteessa n. 30 min. Sen jälkeen kääntelin ja pidin vielä n. 10 min, koska eivät tuossa vaiheessa näyttäneet täysin kuivuneilta. Tein ainoastaan yhden testipellillisen ja loput lihat paloittelin raakana syötäviksi annoksiksi pakkaseen. Kananrinta oli toisella pellillä ja sen kuivattamisessa kesti vähemmän aikaa, n. 25 min kääntelyineen.

Valmiina uuniin





Uunin jälkeen sisäelinsatsi näytti tältä:









Ja broileripalat tältä:



Valmistusprosessi aiheutti odottavia maukaisuja ja lopputulostakin syötiin hyvällä ruokahalulla. Sydän ei toiminut henkilökunnan näkökulmasta niin hyvin, koska rasvaisempaa sisäelintä olisi ehkä pitänyt joko pitää pidempään uunissa tai esipaistaa / keittää, jotta paloista olisi saanut ihan todella kuivia. Lisäksi kissat joutuivat rouskuttelemaan sisäelinpalasia vähän pidempään, mikä voi olla hampaiden kannalta hyvä, mutta aiheuttaa koulutushetkiin ylimääräistä keskittymisen herpaantumista. Jatkossa voisikin kokeilla pelkkää kivipiiraa vähän pienempinä palasina.

Lähes rasvaton broilerin rinta taas toimi tosi hyvin. Paloista tuli kevyitä, kuivia, helposti pureskeltavia ja kissojen mielestä herkullisia.

"Mmm. Ytimekäs lihan tuoksu, mukavan rapea suutuntuma. Täys kymppi."





Roope tykkäsi myös herkuista. Ilmo koittaa ujuttautua vieressä apajille

Lihojen säilyvyyden suhteen epäilen, että ainakaan tuo sydänsatsi ei säilyisi kovin montaa päivää. Siispä nykertelin suurimman osan herkuista annospusseihin pakkaseen. Nopean testin perusteella pakastettu herkku näyttäisi maistuvan kissoille samoin kuin juuri pelliltä otettu versio.
Kissainhemmottelupussit



lauantai 25. helmikuuta 2017

10. temppu - Esitä kuollutta

Vuonna 2016 meillä oli kova tavoite opetella kissojen kanssa 12 temppua vuoden aikana. Päästiin yhdeksään asti, jonka jälkeen muuttopuuhat keskeyttivät opettelun muutamaksi kuukaudeksi, mutta nyt ollaan vähitellen aloitettu taas uudelleen.

Netistä löytää inspiroivia videoita, joissa eläimet ovat touhuamassa jotain ja "bang" -äänen kuultuaan kierähtävät selälle makaamaan. Ajattelin ensin, että esitä kuollutta / selällään makaaminen olisi Roopelle ja Ilmolle mahdoton opittava, kun lähtötilanne oli se, että maassakin vilpeltäjät malttoivat pysyä käskystä vain muutaman sekunnin. Viikkojen kärsivällisen harjoittelun jälkeen tilanne on se, että Ilmo kellahtaa makuulta kyljelleen ja välillä käväisee selällään. Roope taas ei ole oikein tajunnut kääntyilyn ja vääntyilyn pointtia, mutta makoilee vieressä henkisenä tukena.



Ihan Oscarin arvoinen Ilmon suoritus ei vielä ole ja räsykooma-asentoon on myöskin matkaa. Olisi hienoa saada nuo takajalatkin mukaan temppuun, mutta niiden liikkuessa kissa herkästi kiepsahtaa kokonaan ympäri.

"No eikös tämä jo lasketa selällään makaamiseksi? Missä herkku?

Videolla pieni näyte tämänhetkisestä osaamistasosta. On muuten ikävä Cosman ja Thriven kuivattuja nameja. Ollaan kokeiltu kahta eri paikallista merkkiä, mutta eivät kyllä ole olleet noiden tasoisia. Ensimmäisistä Ilmolle tuli nopeasti huono olo ja näistä toisista Roope ei erityisemmin innostu. Jospa me jostain löydettäisi noita ilmakuivattuja.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Aussieläinsairaalan elämää tv:stä

Kun henkilökunnan naishenkilö oli nuori, oli hänen unelma-ammattinsa eläinlääkäri. Pienenä tuli luettua kaikki kirjastosta löytyneet James Herriotin kirjat ja tv-viikon kohokohta oli tiistain Elämäni eläimet. Vuosien kuluessa haaveet vaihtuivat toisiin ja eläinlääketieteelliseen ei lopulta tullut edes haettua. Vanha innostus eläinlääkäreistä kertoviin sarjoihin syttyi kuitenkin uudelleen, kun Australian Netflixistä löytyi ohjelma nimeltä Bondi Vet, joka kertoo Sydneyssä toimivan kahden eläinsairaalan tapahtumista. Osa jaksoista löytyy myös Youtubesta.

Sarja on mukavan australialaisväritteinen ja kun ei ole moniin vuosiin tullut katsottua eläinsairaalan elämästä kertovia sarjoja, onnistui 1. tuotantokausi herättämään monenmoisia tuntemuksia. Seuraavassa esittelen sarjasta muutamia mieleenpainuneita asioita (sisältää juonipaljastuksia!): 

1. Suloiset villieläimet

Australian luonto on ihmeellinen ja täällä ei voi välttyä näkemästä kenguruja, opossumeja tai papukaijamaisia lintuja. Näin oli myös eläinsairaalassa. Hoidossa kävi ainakin kaksi pikkuruista emonsa menettänyttä kengurunpoikasta, pingviinejä, erikoisia lintuja ja vesinokkaeläin.

Tässä pieni emonsa menettänyt kengu saa hoitoa. Kaikki kuvat kuvakaappauksia sarjasta


2. Lemmikkieläimille vaaralliset hyönteiset

Australian luonnosta löytyy myös monenlaisia myrkyllisiä otuksia - hämähäkkejä, käärmeitä, meduusoja, jne. Itärannikolla yksi yleinen eläintenomistajien vihollinen näyttäisi olevan sarjassa monta kertaa vastaantullut Australian paralysis tick (mikäköhän lienee suomeksi? Halvaannuttajapunkki?), joka voi hoitamattomana aiheuttaa lemmikkieläimen kuoleman. Punkin myrkky halvaannuttaa lihaksiston ja eläinsairaalaan tulleet koiraparat eivät enää pystyneet kävelemään tai syömään punkin purtua. Jaksossa 2 iso samojedinkoira joudutaan ajelemaan kokonaan karvattomaksi, jotta punkki saadaan varmasti poistettua koirasta.

Muitakin punkkilajeja täältä löytyy. Pitää kyllä hommata kissoille ulkoinen loishäätö, jos joskus pääsevät ulkoilemaan. Eräässä jaksossa oli kohtaus, jossa tieltä löytyy pieni vesinokkaeläin. Ozzieksi nimetty otus on vähän huonokuntoinen, ja raukan ihosta löytyykin sitten yli 80 punkkia. Yyääh. En ole yleensä kovin herkkä, mutta punkkien poistoa katsoessa piti hetkeksi sulkea silmät. Vieläkin piirtyy verkkokalvoille kuva noista inhottavista verenimijäpalluroista.

Ozziella oli huono päivä



3. Tietämättömät/välinpitämättömät ihmiset

Sarjaa katsellessa suretti se, miten iso osa eläinten vaivoista on ihmisten aiheuttamia tai olisi ollut jotenkin ennaltaehkäistävistä. Eräässä jaksossa esimerkiksi 1,5 vuotias kissa tuotiin klinikalle tutkittavaksi. Selvisi, että kisuparalla oli kissaleukemia eli FeLV, eikä siihen ole parannuskeinoa. Jos omistaja olisi ymmärtänyt rokotuttaa kissansa, lemmikki olisi saanut hyvin todennäköisesti paljon pidemmän elämän.

Toisessa jaksossa klinikalle tuotiin pieni, 8-viikkoinen kissanpentu, joka oli kuolemaisillaan sisäloisiin sen vuoksi, ettei kissaa oltu madotettu tai rokotettu. Kissa oli annettu pois 7-viikkoisena. Pentu selvisi, mutta suretti kyllä pienen, hengestään taistelevan eläinparan puolesta. Kissojen alin luovutusikä on 12 viikkoa ja ensimmäinen loishäätö olisi pitänyt antaa jo 2-3 -viikon ikäisenä.

Surua aiheuttivat myös sarjassa näkyneet piittaamattomasti jalostetut koirat. Esillä oli kultainen noutaja, jolla oli niin vinkurat jalat, ettei koira pystynyt kunnolla kävelemään, ja toinen koira, jolla oli niin paljon ylimääräistä ihoa naamassa, että koirasta olisi tullut sokea ilman leikkausta. Molemmat saatiin kuntoon, mutta ihan käsittämätöntä, miten vastuuttomasti eläimiä vieläkin jalostetaan, ja miten lukuisat ihmiset tukevat pentutehtailua ja ylijalostusta ostamalla epämääräisissä olosuhteissa kasvatettuja tai sairaita koiria (ja myös kissoja).

4. Pahoinpidellyt eläimet

Yksi eniten mieltä järkyttävistä tapahtumista oli eläinsairaalaan tuotu huonokuntoinen, märkä ja hypotermiasta kärsivä kissa. Eläinparka oli laitettu kantokoppaansa, jonka jälkeen kissa oli yritetty hukuttaa heittämällä koppa mereen :( Voi vaan kuvitella, millaisia kauhunhetkiä kissa on kokenut kylmässä merivedessä lukittuna koppaansa. Onneksi joku ohikulkija näki tilanteen, poimi kopan vedestä ja vei nopeasti eläinlääkäriin.

Melkein hukkunut kissa taistelemassa hengestään



Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu. Tuotantokauden lopussa selviää, että eläinlääkäri on itse adoptoinut täpärästi pelastuneen kissan ja nimennyt hänet Georgeksi.

George viettää kissanpäiviä uudella reviirillään





5. Kissamainen tähystäjäkoira

Loppuun jotain iloisempaa. Sarjassa eläinlääkäri auttoi myös omistajia pääsemään eroon lemmikkien ongelmakäyttäytymisestä. Mieleen jäi erityisesti koira, jolla oli tapana karata takapihan aidatulta pihalta. Hauva kiipesi kissamaisesti pystysuoraa tiilimuuria pitkin liaania apuna käyttäen muurin päälle tähystämään ja hyppäsi siitä ketterästi vielä naapuritalon katolle.

Karkurikoira kiipeämässä. Ei kyllä uskoisi, että pääsee noin korkean muurin päälle



Muuri tietysti korjattiin siten, ettei koira päässyt enää kiipeämään, mutta jottei pienestä tähystäjäkoirasta tulisi onneton, sai hän myös oman vartiotorninsa pihalle, jotta pääsee tarkastelemaan edelleen naapuruston tapahtumia.

Uusi tähystyspaikka ja onnellinen loppu

lauantai 4. helmikuuta 2017

Mahaongelmista toipuminen ja uusi aarre

Ensin lyhyet kuulumiset parin viikon takaisiin vatsaongelmiin.

Mahavaivat eivät ihan jääneet perjantaiaamuun, vaan jatkuivat jokseenkin lauantaihin saakka. Juuri kun Roope vaikutti olevan vähän paremmassa kunnossa iltaa kohden, meni Ilmon maha uudelleen sekaisin ja raukka juoksi jatkuvasti hiekkalaatikolla. Tuli myös todettua, ettei kaksi pitkäkarvaista ripulikissaa ja kokolattiamatto ole hyvä yhdistelmä. Molempien villapöksyt piti trimmata pikavauhtia hieman lyhyempään shortsimuotoon, kun mattoon alkoi ilmestyä kiihtyvään tahtiin ruskeita rantuja. Toki villahousut ovatkin olleet vähän liian kuumat näihin keleihin.

Tälle aineelle löytyi kysyntää 




Vaivat menivät kuitenkin onneksi saman viikonlopun aikana ohitse. Lauantaina henkilökunta keitti molemmille kananlihaa, mitä tuli aluksi annettua liian iso annos kerrallaan ja se tulikin sitten samantien yläteitse ulos. Siitä viisastuneena annoimme pieniä suupaloja pitkin päivää ja sillä saatiin vatsa taas normaaliin toimintakuntoon. 

Toipilaskisuille piti tilata netistä lisää ruokaa, joten samalla tuli tilattua uusi lelu. Pitkä, värikäs fleecenaru näytti hauskalta. Henkilökunta myös arveli, että erityisesti Roope saattaisi kiinnostua nauhasta. Roopella on hyvin valikoiva lelumaku, mutta aikaisemmin itse kankaasta leikattu fleecepala sytytti kissan useaksi viikoksi. 




Kävikin sitten niin, että uusi lelu herättää niin suuria tunteita, että muutoin harvoin ja kiltin hiljaisesti miukuva Roope innostuu aina maukumaan kovaan ääneen, kun uusi, ihana pitkulaisriepu nostetaan kaapista esiin. Alla olevassa pimeähkössä videossa pieni ääninäyte.


Lelusta on saatu iloa irti jo usean illan ajan. Muutoinkin kyllä tuntuu, että Roope on ollut täällä vähän aktiivisempi ja riehakkaampi kissa kuin mitä aikaisemmin kotona Suomessa. Ehkä lisääntynyt valonmäärä on vaikuttanut kissaan positiivisesti.

"My preciousssss"

perjantai 20. tammikuuta 2017

Masuongelmia

Roopella ja Ilmolla on harvemmin ollut vatsavaivoja, eikä koskaan aikaisemmin kunnollista ripulia, mutta nyt on sitten sekin koettu.

Toissa-aamuna henkilökunta huomasi heti, että jokin oli vialla, kun Ilmo vetäytyi aamuruuan jälkeen sängyn alle murjottamaan. Normaalisti Ilmo on aamulla iloinen ja touhukas pieni kissa. Aamu sujuu usein Ilmon kanssa siten, että n. klo 9-11 välillä kissa on tehnyt ainakin yksi tai kaksi asiaa seuraavista: 
  • kantanut jotain leluaan heitettäväksi ja sanonut monta kertaa "kurrrnau", jos mitään ei tapahdu
  • käynyt kokeilemassa, ehtisikö päästä sohvaa suojaavan kankaan alle henkilökunnan huomaamatta
  • raapinut tassullaan ulko-ovea 
  • avannut makuuhuoneen lipastolaatikon
  • kirmaillut muuten vaan ympäriinsä
Keskiviikkona Ilmo ei kuitenkaan tehnyt mitään edellisistä ja kieltäytyi myöhemmin syömästä päiväruokaa. Hiekkalaatikosta löytyi nestemäistä ulostetta, mutta erityisen montaa kertaa Ilmo ei laatikolla käynyt, eikä myöskään oksentanut kertaakaan. Ruokalakko kesti n. 11 tuntia, jonka jälkeen Ilmo söi ihan normaalisti, mutta vaikutti vähän väsyneeltä. Seuraavana päivänä kissa oli onneksi taas normaali oma itsensä ja touhuili keskiviikonkin edestä. 

Mahakipuinen Ilmo


Torstai sujui ihan normaalisti, joten henkilökunta ajatteli, että vatsavaivat menivät ohi tältä erää. 

No, tänään perjantaina oli sitten Roopen vuoro. Roope on yleensä melko rauhallinen kisu ja lähinnä kerjää aamulla ruokaa kehräämällä henkilökunnan vieressä tai puskemalla jalkoja. Tänään oli kuitenkin epänormaali aamu, kun kissa henkilökunnan heräämisen jälkeen vain juoksenteli ympäriinsä ja sanoi "miau, miau, miau, miau" monta kertaa. Hetken henkilökunta luuli, että nyt oli vaan jotenkin tavallista enemmän vauhti päällä, mutta kun tuo vauhko juokseminen ympäriinsä vain jatkui ja jatkui, niin tuli huoli, että nyt kissalla on pakko olla kipuja ja huono olo, kun käytös ei ollut yhtään roopemaista. Sitten koitettiin antaa ruokaa, ja Roope ei syönyt ollenkaan, eikä tullut edes kupilleen nuuhkaisemaan. Sen jälkeen kissa parka kävi ripuloimassa pari kertaa hiekkalaatikollaan, juoksi hetken ympäriinsä ja maukui hätääntyneenä lisää, ja lopulta oksensi lattialle vähän eilistä ruokaa, karvaa ja nestettä. 

Henkilökunta oli jo etsimässä eläinlääkärin numeroa, mutta oksentamisen jälkeen ripulihepuli onneksi loppui ja kissa rauhoittui. Roope-parka kävi pari kertaa nuuhkaisemassa ruokakuppia, mutta päätti, että vielä ei ole ruokailun aika, ja meni nukkumaan. Noin kolmen tunnin päästä tapahtuneesta Roope söi jo muutaman kuivanappulan ja vetäytyi sen jälkeen takaisin nukkumaan. 

Roope piilossa majassaan


Toivottavasti kyse oli vaan jostain väliaikaisesta vatsapöpöstä :/ Kissoille on viimeksi annettu sisäinen ja ulkoinen loishäätö marraskuun alussa, joten madoista tuskin on kyse? Mietin, että olisiko hoitopaikasta voinut tarttua jotain, mutta kissat haettiin jo 6.1. takaisin, joten "jonkun" olisi pitänyt itää kaksi viikkoa ilman mitään oireita. Sitten on tietty mahdollista, että ruuasta olisi voinut tulla jotain, mutta kaikki kissoille syötetty raaka on ollut pakkasessa. Hmm. Mistäpä näistä tietää? 

Pitää seurailla tilannetta. Ilmo onneksi vaikuttanut täysin terveeltä kissalta ja toivottavasti vatsaongelmat jäävät Roopenkin osalta tähän aamuun. 

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Pieni kesäloma

Hyvää joulua ja alkavaa vuotta 2017!

Täällä on juuri kesälomakausi meneillään. Joulukaan ei ollut kovin tavanomainen. Yhtään rapisevaa juttua ei saatu, koska posti tuli tooosi hitaasti Suomesta ja kaikki lahjat saapuivat vasta uudenvuoden jälkeen. Joulupukki toi jouluna kissoille kuitenkin pienet leluhiiret, joilla erityisesti Ilmo innostui leikkimään.

Ilmo kantaa karanneen hiirulaisen takaisin pesään

Suukko hiirelle




Uudenvuoden jälkeen postissa tuli kissoille vielä Suomesta saakka yksi lahja, joka oli pieni kilisevä heijastinpanta. Pannalle saattaisi tulla käyttöä, jos meillä olisi joskus oma piha, jossa olisi kissan karkaamisen estävä aita ympärillä. Katsotaan, katsotaan (ainakaan ihan lähiaikoina ei ole vielä suunnitelmissa).



Uudenvuoden jälkeen henkilökunta lähti neljäksi yöksi matkoille, joten kissoille piti keksiä jokin hoitopaikka. Onneksi noin puolen tunnin ajomatkan päästä löytyi ihan mukava kissahotelli, josta löytyi Ilmolle ja Roopelle oma "double suite" jaettavaksi 15 eurolla/yö. Mikä parasta, kissojen suitessa oli myös pieni ulkotarha. Kun henkilökunta haki kissoja takaisin kotiin, kuului muutamasta naapurihäkistä omia ihmisiään kaipaavien kisujen maukaisuja, mutta Roope ja Ilmo olivat molemmat tyytyväisinä ulkotarhassaan naksuttelemassa linnuille ja tulivat vasta pienen houkuttelun jälkeen takaisin sisälle.

"Äh, loma loppui, eikä kokolattiamatto korvaa nurmikon tuntua tassuissa. Voitaisko päästä takaisin sinne hotelliin?"