perjantai 18. elokuuta 2017

Paranneltu elokuvajuliste

Henkilökunnan selaillessa tänään internettiä tuli vastaan erään tuoreehkon kauhuelokuvan arvostelu ja sen yhteydessä ollut mainosjuliste. Jännästi tuo kuvassa oleva pörröinen eläin ei kuitenkaan aiheuttanut hikoilua, sykkeen nousua tai kylmiä väreitä:

Kas, onko siinä sinihopea somalikissa juoksemassa yöllä pellolla? (Kuva täältä)
Oli eläin sitten kissa, koira tai susi, täytyi meidän väsätä oma versiomme noin hienosta julisteesta:


keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Porkkanat

Kun Roope ja Ilmo saapuivat uuteen kotiinsa pentuina, oli yksi ensimmäisistä kissoille annetuista leluista pienet kissanminttuiset porkkanat. Samaiset lelut ovat nyt Suomessa käytössä muilla kissoilla. Henkilökunta hankki pienessä porkkananostalgiassa kissoille uudet porkkanat, kun sellaiset sattuivat tulemaan verkkokaupassa vastaan.
Täkäläinen porkkana on vähän suurempi ja höyheniäkin kasvattanut naattiinsa! Liekö geenimuuntelulla ollut osuutta asiaan?


Koska sekä Roope että Ilmo yleensä pitävät kissanmittuisista leluista, on parempi hankkia molemmille oma.

"Mites nämä nyt jaetaan?"





Roope innostui hetkeksi lelusta, muttei jaksanut leikkiä kovin pitkään. Mieluisampi homma oli nuolla porkkana puhtaaksi.

"Valmiina nappaamaan kii!"




"Hyvälle maistuu, nam!"




"Pysy nyt siinä, niin saan loputkin pestyä"



"Valmis! Lopuksi pesen tassut."



"Vieläköhän siinä ois jotain nuoltavaa?"


Ilmo taas menee ihan höpsöksi kissanmintun vaikutuksesta ja jaksaa leikkiä joskus useamman tunnin putkeen. Porkana oli liian suuri kooltaan, joten sen kanssa innostus lopahti aikaisemmin, mutta pitkään siitä riitti kuitenkin iloa ja useampaan otteeseen. Kaikista parhaiten toimii pienemmät lelut.

"Koitanpa haukata siitä ensin palasen..."





"Mjauu, olipa voimakas!"




"Turkki ojennukseen"

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uudet lämmittelypaikat

Talvi jatkuu meillä edelleen. Sää on ollut ihan kohtalaisen miellyttävä - välillä on aurinkoisempaa ja välillä sateisempaa - mutta sisällä on jatkuvasti kylmä, koska yöt ovat viileitä. 

Asunnot Australiassa eroavat Suomen taloista siten, että täällä ei ole tarjolla palelevalle kissalle patteria, jonka päällä lämmitellä. Meillä ainoa kotia lämmittävä laite on ilmalämpöpumppu, ja sitäkään ei oikein viitsi käyttää, kun sähkö on kallista ja lämpö menisi kuitenkin saman tien harakoille, kun ei ole tuplaikkunoita tai kunnollisia eristeitä. 

Yöllä Roope ja Ilmo käpertyvätkin usein vierekkäin kissapuuhun nukkumaan ja onneksi pienen etsiskelyn jälkeen asunnosta on löytynyt muutama muukin mieluisa paikka lämmitellä.



Erityisesti Roopen uudeksi suosikkitekemiseksi on muodostunut makoilu tietokoneen keskusyksikön päällä. Kone lämpenee erinomaisen mukavasti ihmisen näpytellessä siinä vieressä. Kun nälkä koittaa, voi myös vahingossa täpätä tassullaan koneen virran sammuksiin, jotta henkilökunta heräisi virtuaalimaailman aiheuttamasta horroksestaan ja muistaisi tarjota ruuan ajoissa.

"Mikäs noista johdoista pitikään vetäistä irti..."
Vaikka uusi oleskelupaikka ei olekaan erityisen leveä, on myös ainakin kerran molemmat kissat nähty yhtä aikaa käpertyneenä koneen päällä. Kuvatodistetta aiheesta ei ole kuitenkaan vielä saatu otettua. 


Ilmokin vierailee satunnaisesti tietokoneen päällä lämmittelemässä, mutta kissalla on myös oma erikoispaikkansa pyykkitornin päällä. 

"Moi"
Jos henkilökunta on unohtanut pyykkitornin edessä olevat liukuovet kiinni, kuuluu oven edestä usein Ilmon vieno "Kurrrnauuu!" ja rämpsrämpsrämpsrämps, kun Ilmo koittaa hienovaraisesti kommunikoida henkilökunnalleen, että reitti pyykkitornin päälle pitää ehdottomasti pitää kissalle avoimena.

Erityisesti pyykkipäivinä kuivausrumpu kuumenee oikein mukavasti ja päälle muodostuu mainio lepäilypaikka kissalle.


keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Testattavana uutuuslaji kissabic

Hupsuttamon Sandra vinkkasi huhtikuussa upouudesta harrastuksesta, kissabicistä. Ilmo sporttisena kissana innostui lajista välittömästi nähtyään blogissa kuvan topakasta treenisnautserista. Jos koira tuohon pystyy, niin eiköhän kissakin! Toisin kuin henkilökunnan aiemmassa temppuhaasteessa, kissabicissä Ilmo ei suorita temppuja, vaan toimii painona ja personal trainerina. Nyt on henkilökunnan vuoro tehdä sirkustemput.
"Nyt liikkeelle siitä", käskee uusi henkilökohtainen valmentajani Ilmo


Kissabictreenissä tulee huomaamatta yhdistettyä kaksi loistavaa ajanvietettä: urheilu ja kissan aktivointi. Sykettä nostattavien lihaskuntoliikkeiden lisäksi treeniin voisi yhdistää venyttelyn. Sillä saralla henkilökunnalla olisi paljon opittavaa kissojen säännöllisestä, jokapäiväisestä rutiinista venytellä.
"Ja seuraavaksi kierähdä selälleen ja nosta oikea tassu ylös"


Jotta lukijakunta saa todisteen, että täällä on ihan oikeasti urheiltu, oli aiheesta tietysti pakko kuvata meidän ensimmäinen (ja viimeinen? ;D) treenivideo.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Talviaurinkoisella parvekkeella

Neljä päivää sitten Australiassa alkoi virallisesti talvi. Muutama viikko olikin jo pilvisempää ja sateisempaa, vaikka syksy onkin ollut täällä ennätysmäisen kuiva. Talven ikävin puoli on se, että täällä lämpötilan laskiessa ulkona myös sisätilat viilenevät samaan tahtiin. Muutamana aamuna sohvalta onkin löytynyt toisiaan tiiviisti lämmittävät kissaveljekset ja syliinkin on tultu useammin kuin ennen.

Kissamytty sohvalla




Onneksi aurinko on ilahduttanut meitä taas muutaman päivän ajan ja tänään käytiin pitkästä aikaa parvekkeella kissojen kanssa. Tosin kissat eivät kovin pitkään viihtyneet raikastuneessa ulkoilmassa.
"Jos oikein pitkän loikan tekisin, niin päätyisinköhän tuonne harmaalle katolle?"

"Kylmä ja liikaa ääniä.. tahtoo takaisin sisälle."





"Pysyttelen tiiviisti tässä tuolilla, niin mitään pahaa ei tapahdu"



"No niin, ulkoiltu on! Pääseekö nyt sisälle? Ruoka-aika?"


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Aamun kissa-agility

Henkilökunta on palailemassa normaaliin vireystasoonsa, koska sohva-aika on ollut selvästi vähenemään päin ja kissa-aika taasen lisääntynyt. Roope ja Ilmo ovat molemmat aina tykänneet opetella vauhtia ja hyppimistä vaativia temppuja, niin päätettiin aamulla pitkästä aikaa harjoitella agilityä.

Kissa-agilityssa on yksi ainut haaste ja hidaste - esteiden puuttuminen. Jos meillä olisi muutama erilainen este, tunneli ja rengas, niin treenaaminen olisi vähän helpompaa, eikä täällä paikallisesta verkkokaupastakaan löytynyt agilityesteitä. Toisaalta kierrätyshengessä esteitä voi keksiä mistä tahansa: vanhasta pahvilaatikosta syntyi tämän aamun rengas ja esteiksi päätyi tällä kertaa matkalaukku ja kissojen raapimisalusta.

Henkilökunnan askartelema pahvivanne :D Tyylikäs ku mikä!




"Mmm, pahvin ihana kellarinen tuoksu"

Perinteisten agilitytemppujen lisäksi rataan yhdistettiin muutama oma temppu. Kokonaisuudessaan agiliyratamme oli seuraava:
  • Renkaan läpi hyppääminen
  • Este 1
  • Este 2
  • Oven sulkeminen
  • Tuolille hyppääminen 
  • Koppaan meno
Alla olevalla videolla Ilmon tyylinäyte temppuradasta:



lauantai 29. huhtikuuta 2017

Syksy tuli ja arki alkoi

Viisi kuukautta jo vierähtänyt täällä toisella mantereella. Kesä meni siinä mielessä oikein mukavasti, että Roope ja Ilmo saivat kerrankin pidettyä 50% henkilökunnasta kokopäiväisesti hoitajanaan. Aamut sujuivat hiirileikin merkeissä, ruoka tuli aina ajallaan kuppiin ja rapsutuksia sai tasaisesti pitkin päivää.

Kuva ajalta, jolloin asiat olivat paremmin. Miksi kaiken pitää aina muuttua?


Muutama viikko sitten tilanne muuttui. Kokopäiväinen kissanhoito vaihtui osa-aikaiseksi ja samalla palvelutaso romahti. Ennen niin energinen henkilökunnan toinen osapuoli alkoi myöskin kadota aamulla otsa rypyssä ulos eteisen oviaukosta, jolloin Roope ja Ilmo jäivät pitkäksi päiväksi ihan keskenään. Ja sama toistui seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Illaksi henkilökunta sentään palasi takaisin, mutta palvelualttius oli selkeästi jäänyt sinne, missä ikinä päivällä olivatkaan luuranneet. Illalla röhnöttivät vaan sohvalla ja valittelivat, kun oli niin raskas päivä ja niin väsyttävää uusi kieli ja kulttuuri ja ei nyt millään jaksaisi yhtä hiirilelua nostaa lattialta ja heittää kissalle. Ennenkuulumatonta! Roopekin, joka ei ole aikaisemmin vaivautunut noutamaan leluja, on jo monta kertaa joutunut hyppäämään sohvalle asti ja tiputtamaan lelun suoraan henkilökunnan päälle heitettäväksi, kun muuten ei olisi tapahtunut yhtään mitään. 

Katsokaa nyt tuota lattiaakin. Ei ole enää imuri laulanut samaan malliin, kun henkilökunta lopetti työnsä kissojen päivähoitajana


Muutamana yönä Roopea on kiukuttanut niin paljon ala-arvoinen kohtelu, että kissa on raapinut klo 02-03 aikoihin makuuhuoneen ovea ja maukunut kovaäänisesti, että nyt tarttis vähän enemmän viihdettä, että kissa saisi yönsä nukuttua eikä olisi niin levoton olo.

Jotain piti keksiä ja onneksi tuli joku aika sitten katsottua Youtubesta Colen ja Marmaladen ihania kissavideoita. Yhdestä videossa oli vinkki, että vesipulloon voisi askarrella saksilla reikiä ja laittaa sen jälkeen pulloon kuivanappuloita metsästettäväksi. Tällainen korvikehenkilökunta on sen jälkeen askarreltu jo monta kertaa ja jätetty päiväksi kissoille. Omankin videon kuvasimme aiheesta. Tosin Roope tyytyi videolla lyhyen alkuinnostuksen jälkeen lähinnä esittämään jäätiköllä makoilevaa hyljettä, mutta Ilmo näyttää, että kyllä pullosta niitä raksujakin tipahtelee aina välillä.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Kissahymyjä

Hymyilevätkö kissat?
Mona Ilmo



Kissan hymy on yhtä arvoituksellinen kuin da Vincin kuuluisan maalauksen naisella. Monet väittävät, ettei tuo salaperäinen ilme ole hymy ollenkaan, vaan kissat ilmaisevat tyytyväisyytensä muulla tavoin - esimerkiksi kehräämällä ja hitailla silmien räpäytyksillä. Kuvitteleekohan henkilökunta, kun näkee kissojen kehrätessä myös suun vetäytyvän kevyeen ja arvoitukselliseen hymyyn?




Hymy näyttäytyy erityisesti silloin, jos syliin tullutta kissaa silittää kevyesti korvien takaa tai rapsuttaa leuan alta.



Myös nukkuessaan Ilmo ja Roope näyttävät tyytyväisiltä. Välillä kissa hetkeksi herää, venyttelee ja sen jälkeen nukahtaa uudelleen rauhallinen hymy kasvoillaan. On tarkistettu, että maailma on vielä paikoillaan ja hetken voi torkkua ennen seuraavaa ruokakupin kolahdusta. Elämässä kaikki hyvin.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Suomivieraita ja kissahotellissa

Meillä oli juuri käymässä vieraita Suomesta. Lisäihmisten saapuessa matkalaukkuineen Roope ja Ilmo pääsivät pitkästä aikaa yöllä nukkumaan samassa tilassa henkilökunnan kanssa. Vieraat nukkuivat makuuhuoneessa, johon kissoja ei olla päästetty, jotta allergisetkin pystyisivät nukkumaan täällä ilman oireita.

Uusi järjestely aiheutti jännitystä puolin ja toisin.

Ensimmäisenä yönä kissoja huoletti hirveästi, ettei henkilökunta herää aamulla ajoissa, joten oli ihan välttämätöntä herättää ne varmuuden vuoksi maukumalla jo puoli kuudelta aamulla. Toisena yönä henkilökunta sai nukuttua vähän pidempään - mitä nyt Ilmo sai kehräyskohtauksen kolmen maissa yöllä ja tassutteli ympäriinsä nukkuvan henkilökunnan vieressä ja päällä. Lopulta Ilmo nostettiin ystävällisesti alas, jolloin kissa jatkoi kehräämistään lattialla. Siihen nukahdimme ja nukuimme kaikki sentään vähän pidempään kuin ensimmäisenä yönä.

Jännittävä asia oli myös se, että vieraat tulivat usein henkilökuntaa varomattomammin ulos makuuhuoneestaan. Ilmo piti tarkkaavaisesti ovea silmällä ja pääsikin monta kertaa onnistuneesti livahtamaan kielletylle alueelle.

"Huomio Roope! Kohde liikkumassa tuntematonta aluetta kohti! Hetki vielä ja sitten merkistä siirtyminen oven eteen."


Juuri kun olimme sopeutuneet uuteen nukkumisjärjestelyyn, päättivät ihmiset lähteä kiertelemään lähiseutuja muutamaksi päiväksi. Matkan alkajaisiksi Roope ja Ilmo vietiin samaan kissahotelliin, johon ehdimme jo joulun aikoihin tutustua.




Kissahotellissa tapasimme paljon muita kissoja, tosin turvallisen välimatkan päästä. Tylsää oli se, että Roopen ja Ilmon tämänkertaisen oleskelutilan ulko-osuus oli sisäpihaa kohden, joten maisemat eivät olleet ihan yhtä lintuisaa pusikkoa kuin viimeksi.

"Ai että siis tänne meinaat jättää? Missä esitteessä näkynyt metsämaisema?"




Tilaa kissoilla oli kuitenkin tälläkin kertaa ihan kohtuullisesti. Yllä olevassa kuvassa on ulkotila ja alla näkyy samankokoinen sisätila, jonne kissat pääsivät yläkuvassa näkyvän korituolin takana olevasta pienestä luukusta.

Roope tähyilemässä sisähuoneesta


Kotiinpaluu oli kyllä silti luksusta sekä kissojen että omistajien mielestä. On se vaan niin, että oma raapimispuu mansikka ja koti ei tunnu kodilta ilman kissoja.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Ilmon metsästysaamu

Ilmo kertoo:

Tänään aamulla salainen unelmani kävi melkein toteen. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana!


Henkilökunta oli juuri herännyt ja valitteli, että jokin ihmeellinen vihellys piti hereillä jo pari tuntia ennen kellonsoittoa. Olin tavanomaiseen tapaan tarkkailemassa sivusilmällä ulkoelämää, kun yhtäkkiä bongasin vihellyksen lähteen. Näin elävän linnunpoikasen aivan edessäni, ihan parin metrin päässä! Tuoretta aamupalaa! Yritin hypätä suoraan sen luo, kun en innostuksissani muistanut, että välissä oli se läpinäkyvä, kova, tyhmä asia, joka estää ulospääsyn.

Siellä se lintu vipelsi aamulla


Sen jälkeen juoksentelin hirmuista kyytiä edestakaisin, yrittäen kiihkeästi löytää salareittiä ulos pienen linnun luo. Poikanen ei näyttänyt edes osaavan lentää kunnolla. Kunhan oli vaan siinä ja tapitti minuun päin. Niin täydellinen suupala! Olisin napannut sen yhdellä pitkällä hypyllä.

Mau'uin ihmisiä paikalle, että nyt on heti pakko päästä ulos nappaamaan tuo lintunen pois kuleksimasta. Henkilökunta oli taas jälleen kerran liian kyvytön ja aikaansaamaton, ja katseli siinä ihan typeränä, kun pieni lentokyvytön linnunpoikanen kipitti hitaaaasti kohti parvekkeen reunaa ja sen jälkeen hyppäsi alas, todennäköisesti alakerran naapurin parvekkeelle.

Mikä järisyttävä pettymys!

Säntäilin vauhkona ympäriinsä ja harmitti niin kovasti, kun meni mainio tilaisuus ohi tassujen. Silmissä näkyi se pieni, avuton paisti, jota kantaisin nyt varovaisesti suussani, jos asiat olisivat menneet hyvin.

Sitten kipitin makuuhuoneeseen ja näin kärpäsen. Iso, PULLEA KÄRPÄNEN! 


Piti maukaista, että Roope Roopeee, nyt paikalle metsästämään, niin saadaan se kiinni! Roope löntysteli siihen ja oli ihan tylsänä vieressä, että Ilmo, ei se ole mikään kärpänen. En uskonut veljeäni hetkeäkään, vaan säksätin ötökälle vimmatusti.





Henkilökuntakin tuli lopulta paikalle, kun olin jonkin aikaa vaaninut siinä. Maukaisin henkilökunnalle, että voisivat vähän tarjota apuaan, kun kärpänen on niin korkealla.


Henkilökunta sitten nappasi mut syliin, jolloin pääsin lähemmäksi kärpästä ja vihdoin täppäsin sen* kiinni voitokkaasti tassullani. Eivät tämän kissan metsästystaidot nyt ihan ruosteessa ole, kun jotain sain sentään napattua!

*Henkilökunnan jälkihuomautus. Se kärpänen oli tosin kiinnitystulppa.


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Tee se itse: kissanherkut

Viime postauksessa henkilökunta valitteli sitä, ettei täältä meren ja aavikon välistä ole oikein tahtonut löytyä kissoille soveltuvia herkkuja koulutustarpeisiin.

Penan ja Punkun ihminen laittoi sitten meille kivan vinkin Piivin postauksen itsetehdyistä herkuista, jossa ideana on itse kuivattaa pieneksi paloiteltua lihaa tai kalaa uunissa. Ajoitus oli loistava, koska meiltä juuri loppui tämänhetkiset kissanherkut. Kaupasta ei löytynyt kuivatukseen halpaa lohta tai muutakaan paneroimatonta pakastekalaa, mutta sen sijaan broilerin sydämiä ja kivipiiraa löytyi, joten päätettiin rohkeasti kokeilla kuivattaa niitä. Kotona juolahti mieleen pakkaseen unohtunut köntti kananrintaa, joka päätyi myös palasiksi pellille.

Näillä alkuun







Pilkoin ensin aineksia pieniksi paloiksi pellille ja sen jälkeen laitoin uuniin, jossa olivat 200 asteessa n. 30 min. Sen jälkeen kääntelin ja pidin vielä n. 10 min, koska eivät tuossa vaiheessa näyttäneet täysin kuivuneilta. Tein ainoastaan yhden testipellillisen ja loput lihat paloittelin raakana syötäviksi annoksiksi pakkaseen. Kananrinta oli toisella pellillä ja sen kuivattamisessa kesti vähemmän aikaa, n. 25 min kääntelyineen.

Valmiina uuniin





Uunin jälkeen sisäelinsatsi näytti tältä:









Ja broileripalat tältä:



Valmistusprosessi aiheutti odottavia maukaisuja ja lopputulostakin syötiin hyvällä ruokahalulla. Sydän ei toiminut henkilökunnan näkökulmasta niin hyvin, koska rasvaisempaa sisäelintä olisi ehkä pitänyt joko pitää pidempään uunissa tai esipaistaa / keittää, jotta paloista olisi saanut ihan todella kuivia. Lisäksi kissat joutuivat rouskuttelemaan sisäelinpalasia vähän pidempään, mikä voi olla hampaiden kannalta hyvä, mutta aiheuttaa koulutushetkiin ylimääräistä keskittymisen herpaantumista. Jatkossa voisikin kokeilla pelkkää kivipiiraa vähän pienempinä palasina.

Lähes rasvaton broilerin rinta taas toimi tosi hyvin. Paloista tuli kevyitä, kuivia, helposti pureskeltavia ja kissojen mielestä herkullisia.

"Mmm. Ytimekäs lihan tuoksu, mukavan rapea suutuntuma. Täys kymppi."





Roope tykkäsi myös herkuista. Ilmo koittaa ujuttautua vieressä apajille

Lihojen säilyvyyden suhteen epäilen, että ainakaan tuo sydänsatsi ei säilyisi kovin montaa päivää. Siispä nykertelin suurimman osan herkuista annospusseihin pakkaseen. Nopean testin perusteella pakastettu herkku näyttäisi maistuvan kissoille samoin kuin juuri pelliltä otettu versio.
Kissainhemmottelupussit



lauantai 25. helmikuuta 2017

10. temppu - Esitä kuollutta

Vuonna 2016 meillä oli kova tavoite opetella kissojen kanssa 12 temppua vuoden aikana. Päästiin yhdeksään asti, jonka jälkeen muuttopuuhat keskeyttivät opettelun muutamaksi kuukaudeksi, mutta nyt ollaan vähitellen aloitettu taas uudelleen.

Netistä löytää inspiroivia videoita, joissa eläimet ovat touhuamassa jotain ja "bang" -äänen kuultuaan kierähtävät selälle makaamaan. Ajattelin ensin, että esitä kuollutta / selällään makaaminen olisi Roopelle ja Ilmolle mahdoton opittava, kun lähtötilanne oli se, että maassakin vilpeltäjät malttoivat pysyä käskystä vain muutaman sekunnin. Viikkojen kärsivällisen harjoittelun jälkeen tilanne on se, että Ilmo kellahtaa makuulta kyljelleen ja välillä käväisee selällään. Roope taas ei ole oikein tajunnut kääntyilyn ja vääntyilyn pointtia, mutta makoilee vieressä henkisenä tukena.



Ihan Oscarin arvoinen Ilmon suoritus ei vielä ole ja räsykooma-asentoon on myöskin matkaa. Olisi hienoa saada nuo takajalatkin mukaan temppuun, mutta niiden liikkuessa kissa herkästi kiepsahtaa kokonaan ympäri.

"No eikös tämä jo lasketa selällään makaamiseksi? Missä herkku?

Videolla pieni näyte tämänhetkisestä osaamistasosta. On muuten ikävä Cosman ja Thriven kuivattuja nameja. Ollaan kokeiltu kahta eri paikallista merkkiä, mutta eivät kyllä ole olleet noiden tasoisia. Ensimmäisistä Ilmolle tuli nopeasti huono olo ja näistä toisista Roope ei erityisemmin innostu. Jospa me jostain löydettäisi noita ilmakuivattuja.